VAUVAVUOTENA KUULUUKIN VÄSYTTÄÄ – RASKAUSAJAN ANEMIA

Näin minulle kertoi terveyskeskuksen hoitaja, kun pyysin lääkärin aikaa rauta arvojeni takia. Meidän vauvavuosi olisi voinut olla erilainen, jos joku olisi ottanut väsymykseni tosissaan hieman aikaisemmin. Toivon, että jos joku tuore äiti kokee väsymystä, mitä ei “kuuluisi” olla, uskallat avata suusi ajoissa ja selvittää, mistä väsymys johtuu. Itse avasin sen aivan liian myöhään.

Minulla oli jo raskausaikana ongelmia hemoglobiini arvon kanssa. Se laski kuin lehmänhäntä koko raskaus ajan, kunnes pysähtyi arvoon 96. Pyysin raskausaikana päästä rautainfuusioon, eli suonensisäiseen rautahoitoon, mutta sitä ei nähty neuvolassa tarpeelliseksi. Kerroin, että rautavalmisteet eivät sovi minulle ja väsymys mistä kärsin loppuraskaudessa, oli aivan uskomatonta. Päivän aikana nukuin 2-3 päikkärit ja yöllä vielä meni helposti 8-10 tuntia unta. Silti, ei nähty tarpeelliseksi laittaa minua tiputukseen tai labroihin, jossa katsottaisiin ferritiini arvoni.

Kun Jasper syntyi, muuttui neuvolan asiakkuus äitiysneuvolasta lastenneuvolan puolelle. Tämä tarkoitti ainakin omalla kohdallani myös sitä, että äidin voinnista ei oltu millään tasolla enää kiinnostuneita. Ei vaikka kävelet pitkin neuvolan käytäviä zombina. Äidillä on jälkitarkastus 2 kuukauden jälkeen synnytyksestä, mutta se on hyvin pieni pintaraapaisu mitä sillä käynnillä äidin voinnista katsotaan. Lähinnä katsottiin, että kohtu on ok ja haava nätti, mutta voinnista tai rauta arvoista, joiden kanssa oli ollut ongelmia, ei puhuttu mitään. Toisaalta, en myöskään osannut ottaa itse asiaa puheeksi. Väsymys oli tässä vaiheessa jo arkipäivää, enkä enää oikeastaan tuntenut väsymystä. Niin surullista kun se on, siihenkin tottuu.

Puoli vuotta synnytyksestä aloin puhumaan omalle äidilleni, että olen koko ajan väsynyt. Ja vaikka kuinka nukun, ei se väsymys katoa. Jasper on nukkunut täysiä öitä 3 kuukauden ikäisestä, joten olen saanut koko äitiysloman nukkua hyvin. Silti joudun ottamaan päiväunet iltapäivällä, vaikka olen yöllä nukkunut 9 tuntia heräämättä. Väsymyksen lisäksi huomasin myös, että hiukset alkoivat tippua päästä ja kynnet olivat koko ajan kauheassa kunnossa.

Minulla ei ollut käynyt mielessä, että rauta arvot eivät olisi palautuneet normaaliin. Mutta ei niitä ei kukaan ollut kontrolloinut raskauden jälkeen mitenkään. Pyysin itse lähetettä labroihin, jossa katsottaisiin hemoglobiini ja ferritiini. Ferritiiniä ei katsottu, niinkuin ei raskausaikanakaan, joten kävin sen ottamassa yksityisellä. Kun hoitaja soitti labran tuloksista, pyysin saada ajan lääkärille. Hb oli 109 ja ferritiini huikeat 6. Hoitaja kuitenkin kertoi, että vauvavuotena väsymys kuuluu asiaan ja tämä ei nyt varsinaisesti ole lääkärin asia. Jos rautavalmiste ei sovi, sitten täytyy syödä rautapitoisia ruokia.

Pienen kiukunpuuskan avittamana, sain soittoajan lääkärille. Hän määräsi uudet labrat ja varasi minulle ajan, jotta voimme käydä asiat läpi kasvotusten. Ensimmäisen kerran vuoteen tunsin, että joku ehkä saattaisi ottaa asiani vakavasti – ja se tunne piti pakkansa. Lääkäri määräsi minut ensin vatsanultraääneen ja sieltä rautainfuusioon. Vatsanultraääni oli kohdallani turha, jonka tiesinkin jo etukäteen. Lääkäri kuitenkin sanoi, että ilman sitä ei tiputukseen olisi asiaa. Rautainfuusio meni kohdallani hyvin, eikä se aiheuttanut ärsytystä suonessa tai muita allergisia reaktioita. Koko operaatio oli ohi tunnissa.

Puolentoista kuukauden päästä kävin jälleen labroissa, jossa katsottiin oliko rauta imeytynyt. Hemoglobiini 124 ja ferritiini 245. Ja olo on myös ollut se mukainen. Puolentoista kuukauden aikana päikkärit jäivät kokonaan pois, hiusten ja kynsien kunto parani ja muutenkin jaksaminen on ollut aivan eri luokkaa. Minun olisi pitänyt aikaisemmin avata suuni väsymyksestä, mutta jotenkin en osannut. Äitiyslomasta olisi ehkä saanut enemmän irti, jos tiputus olisi hoidettu äitiysloman alkupäässä, eikä vasta sitten kun olen jo takaisin työelämässä.

Mieheni huomasin kyllä väsymyksen, mutta ei hänkään osannut sitä yhdistää rauta arvoihin millään tavalla. Onneksi kohdallani jo ensimmäinen rautainfuusio auttoi, sillä miehelläni on ollut tämän vauvavuoden aikana tarpeeksi kestettävää minussa. Uskokaa tai älkää, väsynyt ihminen on todella ikävä ihminen.

Onko täällä muita ketkä olisi käyneet rautainfuusiossa?
Tai muuten kamppailleet raudanpuutoksen kanssa.

You may also like

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *