SYNNYTYSPELKO – ONKO SE OIKEASTI DIAGNOOSI

Kyllä, se on ihan oikea diagnoosi. Minulle diagnosoitiin määräaikainen synnytyspelko raskausaikana.
En ollut puhunut kenellekkään synnytyspelostani, sillä ajattelin, että minun kuuluu synnyttää. Kaikkihan synnyttävät – miten muutenkaan niitä lapsia saadaan?
Neuvolassa minulta kysyttiin 4 kuukauden kohdalla, olenko ajatellut jo tulevaa synnytystä. Vastasin kysymykseen yhtään enempää ajattelematta: “En ole ajatellut synnyttää.” Ja onneksi vastasin.

Miksi sitten päädyimme pelottavaan sektioon alatiesynnytyksen sijasta?
Synnytyspelko ei aina tarkoita sektiota, mutta meillä siihen päädyttiin. Suurimmaksi osaksi sektio nähdään vieläkin hyvin pelottavana ja synnytyksen ”viimeisenä” vaihtoehtona. Eli kun joku menee pieleen – joutuu leikkaussaliin. Olen avoimesti aina kertonut, että Jasper syntyi suunnitellulla sektiolla, johon päädyttiin minun toiveestani. Ja jos ikinä tulen toista lasta saamaan, päädymme myös seuraavan kohdalla.

Olin aina ollut sitä mieltä, että alatiesynnytys ei ole minua varten. Sain kyllä kuulla todella paljon raskausaikanani lausetta ” mutta sinullahan on synnyttäjän lantio”. Totta, omistan synnyttäjän leveän lantion ja varmasti olisin alatiesynnytyksen räpiköinyt jotenkin maaliin asti.

Monesti synnytyspelko on pelkoa synnytyksessä aiheutuvasta kivusta. Minulla pelko ei liittynyt kipuun, vaan siihen ettei kukaan hallitse tilannetta. Olen itse hyvin järjestelmällinen ja pedantti luonteeltani (kuten neuvolatäti monesti sanoi), jolloin ajatus siitä ettei kukaan ole ohjaksissa synnytyksen aikana oli minulle liikaa. Kuten suurin osa pelokkaista synnyttäjistä, kävin synnytyspelkopolilla keskustelemassa pelostani. Minun kohdallani keskustelu ei auttanut, mutta oikeastaan tiesinkin sen jo ennen kuin polille menimme. Kukaan ei pysty lupaamaan minulle onnistunutta synnytystä, joten olin asennoitunut jo sektioon pääni sisällä.

 

Sain pelkopolilta paljon tietoa kivunlievityksestä, mutta koska se ei ole asia joka aiheuttaa pelkoa, ei niistä ollut apua. Itse ajattelin, että ei sairaalasta lääkkeet lopu ja kipu saataisiin kyllä jollakin loppumaan. Omaan pelkooni kätilö vakuutteli, että he ovat ajantasalla kuinka synnytys etenee ja että minun tulisi ajatella synnytystä junana. ”Juna kulkee raidetta pitkin, eikä se pääse sieltä lipsumaan pois. Jos juna vaihtaa toiselle raiteelle, se jatkaa silti eteenpäin menemistä ja me pystymme nopeasti taas reagoimaan muutoksiin”. Näin kätilö minulle kuvasi synnytystä. Vastatessani ”Kyllä, mutta jos kukaan ei ohjaa, niin viimeistään Helsingissä rysähtää”. Ketään ei varmaan yllätä, että seuraavaksi näin lääkärin ja sektioaika sovittiin.

Vasta kun olimme käyneet pelkopolilla mieheni ymmärsi, että oikeasti pelkään synnyttämistä. Olin puhunut hänelle, että sektio olisi minun mielestäni vaihtoehto alatisynnytykselle, mutta kuten suurinosa hänkin ajatteli sektion viimeisenä vaihtoehtona. Kuitenkin kun kotona keskustelimme aiheesta, tuki hän päätöstäni.

Saimme sektion viikoille 39+1, eli viikkoa ennen laskettua aikaa. Olen onnellinen että neuvolassa pelkoni huomattiin, vaikka en sitä itse ottanut puheeksi. 

You may also like

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *